Opinnäytetyön lisätiedot ja lähteet

Siirry osioon:

• Infograafi: FRAT-mittarin käytön ohjeistus
• Asuminen ja kaatumishistoria
• Lääkitys
• Henkinen tila
• Kognitio/muisti
• Lähteet
• Tietoa sivusta

Tämä sivusto on osa opinnäytetyötä, eikä se ole Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Peninsula Healthin tai muiden viitattujen tahojen virallinen palvelu. Sisältö on tarkoitettu vain yleiseksi tiedoksi, eikä se korvaa ammattilaisen antamaa lääketieteellistä neuvontaa. Tämä verkkosivu käsittelee iäkkäiden kaatumisen ehkäisyä. Sisältöä ei tule käsittää lääketieteelliseksi neuvonnaksi, diagnosoinniksi tai hoidoksi. Terveyttä tai lääkitystä koskevissa asioissa on aina otettava yhteys terveydenhuollon ammattilaiseen.

Sivuston sisältämät tiedot ja FRAT-työkaluun perustuvat tiedot on tarkoitettu ainoastaan osaksi opinnäytetyötä.

Lyhyt kaatumisvaaran arviointi – FRAT (pdf 99 kt) on saatavilla täällä: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sisällöllinen riskiarviointi perustuu FRAT (Falls Risk Assessment Tool) -työkaluun, jonka on kehittänyt: Peninsula Health Alkuperäisen työkalun omistus- ja käännösoikeudet kuuluvat kyseisille tahoille.

Sivustolla käytettyä infograafia käytetään tekijänoikeuden haltijan luvalla. Kaikki oikeudet infograafiin kuuluvat sen alkuperäiselle omistajalle.

Infograafi: FRAT-mittarin käytön ohjeistus

Kuvan voi klikata suuremmaksi tai kosketusnäytöllä yhdellä näpäytyksellä suurentaa.

Kuvan voi klikata suuremmaksi tai kosketusnäytöllä yhdellä näpäytyksellä suurentaa.

Asuminen ja kaatumishistoria

Kaatumishistorian vaikutus FRAT-mittariston kokonaispisteisiin on pistemäärällisesti suuri. Kaatumisten ehkäisyn maailmanlaajuiset suositukset julkaistiin vuonna 2022. Suosituksen mukaan, mikäli henkilö on hakeutunut hoitoon kaatumisen vuoksi ja hänellä on yli kaksi kaatumista vuoden sisällä, kuuluu hän korkean riskin kaatumisen ryhmään. Tässä tilanteessa uuden kaatumisen todennäköisyyden arvioitiin olevan jopa 70 % (Montero-Odasso ym., 2022)

FRAT- mittarissa arvioidaan kaatumisten määrää viimeisen 12 kuukauden aikana. Mikäli henkilö ei ole kaatunut tänä aikana, saa hän 2 pistettä. Yhdestä tai useammasta kaatumisesta 12 kuukauden aikana henkilö saa 4 pistettä. Yhdestä kaatumisesta viimeisen 3 kuukauden aikana henkilö saa 6 pistettä ja useammista kaatumisista 3 kuukauden aikana henkilö saa 8 pistettä (THL, n.d).

Ammattilaisen tulee aina kysyä iäkkäältä, onko hän kaatunut viimeisen 12 kuukauden aikana. Mikäli iäkästä tavataan useammin, tulee häneltä kysyä, onko hän kaatunut edellisen tapaamisen jälkeen. Haastetta lisää se, ettei iäkäs aina muista kaatumistaan. Mitä nopeammin kaatumisesta kysytään, sitä varmemmin kaatuminen on vielä muistissa ja sitä paremmin iäkäs muistaa syyt miksi hän kaatui. Joskus voi olla kyse siitä, ettei iäkäs halua omatoimisesti kertoa kaatumisestaan. (Pajala, 2012. ss.10, 17) Aiempi kaatuminen nostaa iäkkään kaatumisriskiä sillä kerran kaatuneista iäkkäistä noin puolet kaatuu uudelleen. Toistuvaa kaatuilua esiintyy noin 15 % iäkkäistä. (Pajala, 2012. ss.10, 17)

Lääkitys

Orientoitumiseen aikaan ja paikkaan vaikuttavat, sekä tehokkaasti verenpainetta alentavat lääkkeet lisäävät kaatumisriskiä. Kaatumisvaara pysyy koholla muutamia vuorokausia uuden lääkehoidon aloituksesta. Huimaava kokemus saattaa johtua lääkkeistä, mutta myös ravitsemuksen tai nesteytyksen puutteesta. Lääkevasteen seuranta on tärkeää kaatumisten ehkäisemiseksi. Potilaat, jotka ovat yli 75-vuotiaita, tai omaavat kaatumis- että huimaustaipumuksen, tajunnan menetyksiä, mutta myös autonomista hermostoa heikentävä sairaus, kuten diabetes tai Parkinsonin tauti, suositellaan ortostaattista koetta. (Ojala & Pesonen, 2025, s. 2)

Ortostaattisella hypotensiolla tarkoitetaan pystyyn nousuun liittyvää verenpaineen laskua, joka johtuu autonomisen hermoston säätelyhäiriöstä (Kantola ym, 2018, s. 1881). Ortostaattisessa kokeessa mitataan verenpaine sykkeen kanssa, kun potilas on maannut 5 minuutta. Tämän jälkeen hän nousee nopeasti seisomaan ja minuutin kuluttua tehdään toinen mittaus, sekä 3 minuutin kohdalla pystyyn noususta viimeinen mittaus. Lisäksi tarkkaillaan, ilmenikö huimausta tai esimerkiksi horjahtelua, tai vastaavia oireita. Moni lääke vaikeuttaa tai aiheuttaa ortostaattista hypotensiota. (Terveysportti.fi, n.d.)

Antikolinergisia haittoja on suun kuivuminen, näköhäiriöt, ummetus ja virtsaamisvaikeudet (Penttilä ym., 2005). Lisäksi antikolinergisia vaikutuksia ovat: sydämen tiheälyöntisyys, hikoilun esto, muistin heikentymä, sekä orientaation lasku (Ojala & Pesonen, 2025, s. 2). Sedaatiolla tarkoitetaan rauhoittavaa, rentouttavaa tai väsyttävää vaikutusta (Terveyskylä, 2024).

Eri lääkeryhmittäin olevia kaatumiselle altistavia lääkkeitä on lukuisia:

Henkinen tila

FRAT mittarin kolmannessa osiossa arvioidaan henkilön henkistä eli psyykkistä tilaa. Tässä kohdassa on tarkoitus tunnistaa henkilön levottomuus masentuneisuus, vaikeudet kommunikaation ja yhteistyökyvyn osa-alueilla sekä vaikeus arvioida realistisesti omia resursseja ja toimintakykyä (THL, n.d). Masennus on mielenterveyden häiriö, johon kuuluu muutokset tunne-elämässä, alakuloisuus, mielihyvän katoaminen, muutokset toimintakyvyssä, ajattelussa ja elimistön toiminnoissa. (Rovasalo, 2025)

Masennus lisää kaatumisen riskiä huolimatta siitä käyttääkö henkilö masennuslääkkeitä vai ei. Masennuslääkkeet selittävät näin ollen vain osan kaatumisista. Syyt miksi kaatumisriski lisääntyy, ovat edelleen osittain epäselviä. Yhteyden on ajateltu johtuvan masennuksen aiheuttamista kognitiivisista muutoksista, heikosta unesta sekä ravitsemuksen ja liikuntatottumusten muutoksista (Lohman ym. 2021)

Masennuksen sekä kaatumisten tiedetään olevan yhteydessä fyysiseen toimintakyvyn heikkenemiseen sekä ennustavan sitä. (Biderman ym. 2002 s.361)

Yksi psyykkinen tekijä on kaatumisen pelko. Kaatumisen pelkoa esiintyy ikääntyneillä, jotka ovat kaatuneet aiemmin, mutta myös heillä, jotka eivät ole kaatuneet. Pelko kaatumisesta johtaa yleensä liikkumisen vähentämiseen, joka johtaa usein toimintakyvyn alenemiseen. (Biderman ym ,2002, s.361) (Pajala, 2012, s.60)

Psyykkisen tilan kohdassa arvioidaan myös vaikeudet kommunikaation ja yhteistyön alueella sekä vaikeus arvioida realistisesti omia resursseja ja toimintakykyä (THL, n.d).

Iäkkäällä muun muassa muistisairaudet vaikeuttavat kanssakäymistä muiden kanssa. Orientoituminen aikaan, paikkaan ja henkilöihin voi olla heikentynyt. Toiminnanohjaus ja syy- seuraus suhteiden ymmärtäminen on osalla hämärtynyt. (Hartikainen & Lönnroos, 2008, ss. 176,179–181)

Kognitio/muisti

Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan noin 33 % yli 65-vuotiaista aikuisista kaatuu ainakin kerran vuodessa. Hoivakotien asukkailla on kolminkertainen todennäköisyys kaatua verrattuna kotona asuviin. Kaatumisen tapahtuessa ikääntynyt kohtaa korkeita sairaalahoitoon liittyviä sairauskuluja ja kärsii pitkittyneestä elämänlaadun heikentymisestä ja jopa kuolemasta. Tämän takia kaatumisriskitekijöiden tunnistaminen ja taustalla olevan mekanismin tutkiminen on välttämätöntä kaatumisten ja oheishaittojen minimoimiseksi. (Zhao ym., 2025, s.1)

Tutkimusten mukaan kognitiivisilla toiminnoilla on merkittävä rooli kaatumisriskin suhteen. Ikä heikentää kognitiota ja he keillä kognitio oli heikentynyt, kärsi kaksinkertaisesta kaatumisriskistä verrattuna ikätovereihin, joiden kognitio oli paremmassa kunnossa. Kaatumisalttiilla henkilöllä on heikentynyt toiminnallinen yhteys etuotsalohkon etuosan aivokuoreen (PFC), joka on erityisen tärkeä usean tehtävän samanaikaiselle suorittamiselle ja kävelyn tahdittamiselle. Tutkimuksista huolimatta kognitiivisten toimintojen ja kaatumisriskin välisen suhteen taustalla olevat mekanismit ymmärretään huonosti, ja erityisesti hoitokotien ikääntyneisiin kohdistuva tutkimus on suppeaa. (Zhao ym., 2025, s.1)

Joidenkin tutkimusten mukaan liikuntaa pidetään suojaavana tekijänä ikääntyneiden aikuisten kaatumisten ehkäisyssä. Fyysinen aktiivisuus määritellään kaikeksi kehon liikkeeksi, joka lisää energiankulutusta, kuten kävely, tanssi ja kotityöt. Perustuen aiempaan näyttöön säännöllisellä fyysisellä liikunnalla voi olla myönteisiä vaikutuksia fyysiseen ja henkiseen terveyteen. (Zhao ym., 2025, s.1)

Kuolleisuusriski vähenee liikkumisen takia ja liikunta ylläpitää tervettä luustoa, sekä lihasvoimaa hilliten osteoporoosin ja kaatumisen riskiä. Iäkkäät tarvitsevat kognitiivisen turvan liikunnan harrastamiseksi. Eräs pitkittäistutkimus osoitti fyysisen aktiivisuuden olevan välittäjän roolissa kognitiivisen toiminnan ja masennusoireiden välillä. Monet poikkileikkaus- ja pitkittäisanalyysit osoittavat masennusoireet perustavanlaatuisiksi kaatumisriskin edeltäjiksi. Oli myös tehty integroiva katsaus, joka osoitti masennusoireiden ja kaatumisen esiintyvyyden olevan korkea hoitokotien asukkailla. Liikunta toiminee välittäjänä kognitiivisen toiminnan ja kaatumisriskin välillä hoivakotien ikääntyneiden kesken. Sosiaalinen tuki on suojaava tekijä, joka laskee kaatumisriskiä iäkkäillä. Tutkimuksissa on havaittu sosiaalisten tilanteiden säätelevän kaatumispelkoa ja stressiä liikkumiseen liittyen ikääntyneillä. Kuitenkin tutkimus sosiaalisen tuen säätelevästä roolista sekä suorilla että epäsuorilla yhteyksillä kognitiivisten toimintojen ja kaatumisriskin välillä, on edelleen rajallinen. Kognitiivisten toimintojen heikkenemisen ja kaatumisriskin välillä oli negatiivinen yhteys, ja fyysiset aktiviteetit säätelivät kognitiivisten toimintojen ja kaatumisriskin välistä yhteyttä. (Zhao ym., 2025, s.2)

Kaatuminen on yleisin kehollisen vahingon syy iäkkäillä, joka johtaa usein kuolemaan, sairastumiseen tai silmänympäryskudoksen vaurioitumiseen. Nykytutkimus geriatrisista silmätraumoista on rajallista, samoin kuin tarvittavan täsmällinen järjestelmä silmäkuopan ja sivuelinten vammojen luokittelemiseksi. Silmäkuopan muodostamassa luussa voi esiintyä murtumia missä kohti tahansa ja aiheuttajana on usein tylppä osuma. Nämä murtumat voi johtaa esimerkiksi silmän liikkuvuuden huonontumiseen. Silmäkuopan murtumat voi heikentää silmän toimintaa. Tämän kaltaiset murtumat ovat yleisiä iäkkäillä, varsinkin monisairailla. (Pham ym., 2025, s.1)

Kaatumiset voivat myös aiheuttaa pysyvän näönmenetyksen, sekä aiheuttaa kallonsisäisiä vammoja ja nostaa kuolleisuutta ikääntyneillä. Ikääntyneet potilaat ovat alttiita päävammoille refleksien, liikenopeuden ja lihasvoiman heikkenemisen takia. Ikääntyneiden silmävammojen yhteys kuolleisuuteen on osittain puutteellista monista tutkimuksista huolimatta, jotka olivat keskittyneet kuolleisuuden, silmävammojen, kaatumisten välisiin yhteyksiin. (Pham ym., 2025, s.1)

Kaatumiset ovat merkittävin sairastavuuden syy iäkkäillä. Enemmän kuin ⅓ 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista kaatuu vuosittain, ja luku on päälle ⅔, kun kognition heikentymä huomioidaan. Kaatumisriskin pienentämiseksi potilaiden on käveltävä normaalisti ja heidän neurosensoristen aistikykyjensä on oltava tehokkaita. Ikääntyminen aiheuttaa usein tasapainon ja motorisen voiman heikentymisen ja näkövammoja, jotka lisäävät kaatumisriskiä. Ikääntyneiden muita kaatumisten riskitekijöitä ovat ympäristöstä johtuvat vaarat, hauraus, tasapainohäiriöt, kognitiivinen heikkeneminen ja lääkkeiden sivuvaikutukset. Silmävammat aiheutuvat, kun kasvojen luonnollinen suojaamisrefleksi on jostain syystä häiriintynyt. Silmävamma voi tässä yhteydessä tarkoittaa aikaista neurologista ja systeemistä heikentymää ikääntyneellä. Hermoston rappeuma voi vaikuttaa toiminnanohjaukseen ja kävelyyn, joka altistaa kaatumiselle ikääntyneillä ja varsinkin dementikoilla. (Pham ym., 2025, s. 2)

Tutkimuksessa on todettu näkö-tuntotaidoilla, toiminnanohjauksella ja psykomotorisella nopeudella on merkittävä yhteys kaatumisriskiin ja yleiseen toiminnalliseen liikkumiskykyyn (Kulkarn ym., 2025, s. 91).

Parkinsonin tauti on etenevä keskushermoston hermostoa rappeuttava sairaus, jolla on sekä motorisia että ei-motorisia oireita. Gujaratissa, Intiassa, tehdyssä väestöpohjaisessa tutkimuksessa paljastui, että ikään liittyvä esiintyvyys oli 308,9 per 100 000 yli 60-vuotiaista. Sukupuolittain tautia oli enemmän miehillä kuin naisilla maasta riippumatta. Vaikka taudilla on asteittain heikentävä vaikutus liikkuvuuteen ja lihashallintaan, se voi myös ilmentyä erilaisina kognitiivisina heikkenemisenä, subjektiivisesta kognitiivisesta heikkenemisestä, lievään kognitiiviseen heikentymiseen ja myöhäisvaiheen dementiaan. Parkinson-potilailla on rajallinen kyky havaita ja välttää esteitä, sekä heikentynyt kyky priorisoida ja tulkita suoritteen vaatimuksia sekä huomion jakautuminen useisiin suoritteisiin. Kävely on heikentynyttä ja jähmettyneempää. Kaiken kaikkiaan kognitiiviset kyvyt ovat ehdottoman tärkeitä toiminnalliselle liikkuvuudelle, jonka on todettu olevan kuolleisuuden ja sairaalahoidon tarpeen ennustaja. Kaatuminen osoittaa usein toiminnallisen liikkuvuuden heikentymää ja kaatuminen tapahtuu noin 70–89 % Parkinson-potilaille. Toiminnallisen liikkuvuuden säilyttäminen ja kaatumisten ehkäiseminen tärkeimpiä hoidon osa-alueita. Kaatumisen ehkäisyä tulisi ottaa käyttöön jo taudin alkuvaiheessa, usein tämä jää puutteelliseksi. (Kulkarn ym., 2025, s. 92)

Yli 68 % vähintään 65 vuotta täyttäneistä diabeetikoista kokee vuosittain ainakin yhden loukkaantumisen aiheuttavan kaatumisen. Tämän takia neuromekaaniset tekijät, joihin voi vaikuttaa, on syytä tunnistaa. Asentoaistin häiriöt ovat merkittäviä kaatumisen riskitekijöitä diabeetikoilla. Jos verensokeriarvo HbA1c nousi 1 % johti se 0.54° (asteen) virheasentoon ja kun virheasento oli 1° (astetta), nousi kaatumisriski 17,3 %. (Chen & Gong, 2025, s. 1)

Diabeetikoiden tasapainoa tulisi mitata numeerisesti, varsinkin pitkään diabetesta sairastaneilla, tai joilla heilahtelee suuresti HbA1c-arvo, tai joilla on varhaisia neuropatian oireita (Chen & Gong, 2025, s. 2).

Korkea verenpaine on pitkäkestoinen sairaus, joka on ikääntyneillä. Se vaurioittanee sydän- ja verisuonirakenteita, siihen liittyy neurologisia puutteita ja voi liittyä hengenahdistusta, takykardiaa, mielenterveysongelmia ja fyysistä vajaatoimintaa. Toimintakykyä häiritsevistä tekijöistä tärkein on fyysisen kapasiteetin heikentyminen. Se aiheuttaa kaatumisia niillä ikääntyneillä, joilla on korkea verenpaine. Maailman terveysjärjestön mukaan 28–35 % vähintään 65 vuotiaista ja 32–42 % vähintään 70 vuotiaista kaatuu ainakin kertaalleen vuodessa. Tässä ikä- ja sairausryhmässä kaatumisriski on seitsenkertainen pelkkää nuhaa sairastaviin verrattuna. Heikentynyt tasapaino ja kävelykyky lisää kaatumisriskiä terveisiin verrattuna. Niillä iäkkäillä, joilla oli kaatuminen taustallaan, oli kohonnut alttius kaatumispelolle ja tämä myös rajoitti heidän liikkumistaan. Kinesiofobia on yksilön kokemaa pelkoa tai ahdistusta, joka liittyy toimintaan traumojen (kaatumiset, murtumat, kivut) jälkeen ja se on yleistä ikääntyneiden kesken. Näkö-, tasapaino-, tunto- ja asentojärjestelmien aistitietojen käsittely säätelee ryhtiä. Näiden häiriö voi johtaa tasapainon menetykseen, joka taas voi johtaa kaatumiseen. (Cemali ym., 2025, s. 138)

Ikääntyneillä korkeaa verenpainetta sairastavilla on suurempi kaatumispelko kuin normaali verenpaineisilla aikuisilla. Edeltävällä ryhmällä oli myös heikentynyt tasapainon ja näön käsittelykyky, sekä aktiivisuustaso jälkimmäiseen ryhmään verrattuna. Näiden ryhmien välillä ei ollut eroa maku- tai hajuaistin, kuulon, ja tuntoaistin käsittelykyvyn suhteen. Kaatumispelko ja kinesiofobia liittyi molemmissa ryhmissä tasapainon käsittelykykyyn ja aktiivisuustasoon. Eli ikä, kinesiofobia ja tasapainon käsittelyn hankaluudet ja aktiivisuustasot oli oleellisimmat kaatumispelon osatekijät. Kaikki aistikäsittelykyvyt paitsi tuntoaistin käsittely, heikkenee iän mukaan. Samalla kaatumismpelko ja kinesiofobia lisääntyi merkittävästi. Näitä kaikkia haasteita tulisi jatkossa arvioida ja suunnitella interventiota korkeaa verenpainetta sairastavilla iäkkäillä mieluiten moniammatillisissessa ryhmässä. (Cemali ym., 2025, s. 146–147)

Mini-Mental State Examination (MMSE) on laajimmin käytetty standardoitu seulontamenetelmä kognitiivisten toimintojen heikentymisen havaitsemiseksi useilla eri osa-alueilla. Testi hyvin todennettu ja melko lyhyt, ja sopii siten esimerkiksi kognitiivisten häiriöiden seulaksi. Se koostuu orientaatiota, työmuistia/rekisteröintiä, keskittymiskykyä ja tarkkailua, sekä muistamista, kielellisyyttä ja visuospatiaalisuutta koskevista osista. Tutkimuksista on havaittu edellä mainittujen osa-alueiden mahdollisesti omaavan yhteisiä taustalla olevia hermoverkkoja. Yksi esimerkki tästä on tarkkaavaisuus ja prosessointinopeus, sekä aloitetoiminnot on yhdistetty etuotsalohkoon, ja kielen prosessoinnissa mukana ovat ohimo- että etuotsalohkot. Yhden osa-alueen heikkeneminen heikentää osittain myös muita alueita. (Truong ym., 2024, ss. 259–260)

Lähteet:

Biderman, A., Cwikel, J., Fried, A. V., & Galinsky, D. (2002). Depression and falls among community dwelling elderly people: a search for common risk factors. Journal of epidemiology and community health, 56(8), 631–636. https://doi.org/10.1136/jech.56.8.631

Cemali, M., Sarı, M., Öztürk, D., Elmas, Ö., & Karaduman, A. A. (2025). Examination of the Relationship Between Sensory Processing Skills, Kinesiophobia and Fear of Falling in Older Adults with Hypertension and Normotension. Experimental Aging Research, 51(2), 137–149. https://doi.org/10.1080/0361073X.2024.2397323

Chen, D., & Gong, H. (2025). Commentary: Sensorimotor dysfunction and postural instability in older adults with type 2 diabetes mellitus: the role of proprioception and neuropathy. Frontiers in Aging Neuroscience, 1–3. https://doi.org/10.3389/fnagi.2025.1658306

Hartikainen, S. & Lönnroos, E. (2008). Geriatria, arvioinnista kuntoutukseen. Edita.

Kantola, I., Jula, A. & Niiranen, T. (2018). Ortostaattisen hypotension tutkiminen ja hoito. Suomen Lääkärilehti. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/44/14/835/sll342018-1811.pdf

Kulkarn, S., Bhatbolan, S., Dudhani, S., & Sriram, K. (2025). Correlation of Visuo-Spatial Skills, Executive Function and Psychomotor Speed on Fall Risk and Overall Functional Mobility in Patients with Parkinson’s Disease. Indian Journal of Physiotherapy & Occupational Therapy, 19(2), 91–97. https://doi.org/10.37506/y025zn29

Lohman, M. C., Fairchild, A. J., & Merchant, A. T. (2021). Antidepressant Use Partially Mediates the Association Between Depression and Risk of Falls and Fall Injuries Among Older Adults. Journals of Gerontology Series A: Biological Sciences & Medical Sciences, 76(9), e171–e178. https://doi.org/10.1093/gerona/glaa253

Montero-Odasso, M., van der Velde, N., Martin, F. C., Petrovic, M., Tan, M. P., Ryg, J., Aguilar-Navarro, S., Alexander, N. B., Becker, C., Blain, H., Bourke, R., Cameron, I. D., Camicioli, R., Clemson, L., Close, J., Delbaere, K., Duan, L., Duque, G., Dyer, S. M., Masud, T. (2022). World guidelines for falls prevention and management for older adults: A global initiative. Age and Ageing, 51(9), afac205. https://doi.org/10.1093/ageing/afac205

Ojala, R. & Pesonen, K. (2025). Kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet. Pohjois-Savon hyvinvointialue. https://pshyvinvointialue.fi/documents/594193/953628/2020-01-28+Kaatumisvaaraa+lisäävät+lääkkeet+-+V1.pdf/10dfd1f8-b157-7c06-3360-228bfe0078f6?t=1674474536048

Pajala, S. (2012). Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085108

Penttilä, J., Scheinin, H. & Syvälahti, E. (2005). Antikolinergisen lääkevaikutuksen merkitys ja mittaaminen. Suomen Lääkärilehti. Antikolinergisen lääkevaikutuksen merkitys ja mittaaminen (21/05)

Pham, V. Q., Miller, H. M., Fernandez, E. O., de Marchi, D., Budi, E., Zhu, H., & Fleischman, D. (2025). Geriatric ocular trauma and mortality: A retrospective cohort study. PloS one, 20(5), e0324821. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0324821

Rovasalo, J. (2025) Masennustila eli depressio. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00389

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (n.d.). Hoivapalvelut ja sairaala LYHYT KAATUMISVAARAN ARVIOINTI (FRAT, Falls Risk Assessment Tool). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/documents/155392151/190140691/FRAT_.pdf/895413f0-490a-4a87-8269-cb99912453bb/FRAT_.pdf?t=1519112851870

Terveyskylä.fi. (2024). Suoneen annettava rentouttava lääkitys eli sedaatio. Terveyskylä. https://www.terveyskyla.fi/leikkaukseen/tietoa-leikkaushoidosta/nukutus-ja-puudutus/suoneen-annettava-rentouttava-puudutus-eli-sedaatio

Terveysportti.fi. (n.d.). Lyhyt ortostaattinen koe. Kustannus Oy Duodecim. https://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/ortostaattinen_koe.pdf

Truong, Q. C., Cervin, M., Choo, C. C., Numbers, K., Bentvelzen, A. C., Kochan, N. A., Brodaty, H., Sachdev, P. S., & Medvedev, O. N. (2024). Examining the validity of the Mini‐Mental State Examination (MMSE) and its domains using network analysis. Psychogeriatrics, 24(2), 259–271. https://doi.org/10.1111/psyg.13069

Zhao, X., Feng, Y., Jin, Y., Song, Y., & Guo, X. (2025). Cognitive function and fall risk among nursing home older adults: the moderated mediating model of physical activity and social support. Geriatric Nursing, 65, N.PAG. https://doi.org/10.1016/j.gerinurse.2025.103461